MuKin miesten ykkösdivarikausi paketissa

MuKin ensimmäinen kausi miesten valtakunnallisessa sarjassa päättyi viime viikonloppuna Turussa. Nuori joukkue kasvoi ja kehittyi kauden kuluessa aimo askelin ja tulevaisuus näyttää valoisalta nyt kun sarjapaikkakin saatiin varmistettua ensi vuodeksi.

Miesten viimeinen matsi pelattiin Turussa paikallista Kristikaa vastaan ja positiivisten esitysten jälkeen lopputulokseksi kirjattiin 91-76 tappio. Ottelusta ei voittoa lähdetty tavoittelemaankaan vaan enemmänkin onnistumisia kaikille rosterin yhdeksälle jätkälle ja siinä päästiin tavoitteeseen. Täysin A-poikaikäisillä pelaajilla Turussa ollut pumppu väänsi ja käänsi tasaisesti vahvaa kotijengiä vastaan ja tulokseen voi olla tyytyväinen.

Kokonaisuudessaan ensimmäisestä divarikaudesta jäi hyvä maku suuhun. MuKi II työnimellä neljä vuotta uurastanut porukka hajosi lähes täysin sarjanousun jälkeen ja joukkue luovutettiin seuran 99- ja 00-poikien haltuun. Tavoitteeksi asetettiin se, että jätkät säilyttävät sarjapaikan ja pääsevät samalla kehittymään pelaajina taistellessaan kokeneempia vastaan. MuKi II:sta auttamaan jäivät loppujen lopuksi ainoastaan kapteeni Panu Pursiainen sekä Rege Rousku. Valitettavasti Jere Päivisen kausi jäi kahden matsin mittaiseksi polvivamman takia ja myös Ede Marjanen joutui nilkkavaivojen johhdosta siirtymään syrjään jo alkuvaiheilla. Myöskään Calle Adolfsson ei oikein missään vaiheessa päässyt kunnolla treeneihin ja mukaan rotaatioon. Kalle Holmbergin työkuvioiden muutos pakotti miehen pois ringistä, joten alussa mukana olleet ”konkarit” eivät pystyneet pelaamaan koko kautta joukkueen mukana. Onneksi Antti Hämmäinen astui kesän lopulla mukaan porukkaan ja hän pääsikin pelaamaan isoja minuutteja nuoressa joukkueessa. Tosin kovin kokeneeksi ei Andyäkään voi laskea, ikävuosia kun on kokonaiset 19.

Kolmella ”aikuisella” ja junnuilla sarjan pelaaminen läpi suhteellisen intensiivisellä aikataululla oli tietenkin haastavaa, varsinkin kun samaan aikaan pyöri ASM-sarja täydellä höngällä ja lisäksi loukkaantumisia tuli solkenaan. Tuomo Antikaisen joutuminen useaksi kuukaudeksi sivuun jo kauden alkumetreillä oli paha isku jengin suorituskyvylle, mutta uusia ratkaisijoita nousi esiin aina, kun siihen oli tarvetta.

Kauden ensimmäiseen 10 matsiin mahtui kolme voittoa sekä viisi alle 6 pisteen tappiota. Näin jälkeenpäin voisi ajatella, että mikäli terveystilanne olisi ollut parempi, niin kaikista noista viidestä pelistä olisi voitto ollut otettavissa. Loppuhetkien pelaamisen taso ja rosterin syvyys sekä kokemus eivät vaan antaneet siihen mahdollisuutta.

Tämän jälkeen seuraavat kuusi ottelua joulukuun alkupuolelta tammikuun loppuun jouduttiin pelaamaan ilman ykköstykkiä Miika Heinosta, joka oli loukkaantumisen vuoksi sivussa. Tuloksena suhteellisen synkkä 0-6 recordi. Näistä kaksi viimeistä (kotiottelut Namikaa ja PuHua vastaan) pelattiin vielä lisäksi ilman 00-poikia, jotka olivat EYBL-turnauksessa Slovakiassa. Näissä kaikissa peleissä rosterissa olleet pojat pelasivat ja taistelivat kyllä erinomaisesti, mutta valitettavasti voittoon asti eivät paukut riittäneet. Edelleen jälkikäteen analysoiden rosterin ollessa terveemmässä kunnossa voittoja olisi ollut otettavissa 2-3 kpl myös tuossa vaiheessa kautta.

Tammikuun 29. päivä Karkkilassa pelatussa matsissa MuKilla oli ensimmäistä kertaa koko kaudella ainakin koutsien mielestä terveystilanne sellainen, että otteluun saatiin parhaat voimat kasaan. Tuloksena olikin tärkeä voitto ja vieläpä 30 pinnan marginaalilla. Sama tahti jatkui seuraavana viikonloppuna kotona, kun JyWe kaadettiin myös lähes 30 pisteellä. Nämä voitot toivat sarjapaikan jo lähes käden ulottuville ja ehkä se kostautui hyvänolontunteena seuraavassa pelissä Raholassa, missä pelattiin selkeästi kauden heikoin matsi ja tuloksena 10p tappio. Seuraava peli kaksi päivää tuosta Kaarinassa oli täysin eritasoinen, mutta kahdella jenkillä ja entisillä korisliigapelaajilla operoinut Ura kairasi lopulta voiton itselleen MuKin rohkeasta rypistelystä huolimatta. HyPoa vastaan pelatut kaksi matsia ja kaksi viiden pinnan tappiota jättivät taas kaksijakoiset fiilikset, koska MuKi ei pystynyt ehjään 40 minuuttiseen kummassakaan matsissa, vaan ensin annettiin 20 pinnaa eteen ja sen jälkeen hurjalla tsempillä koitettiin kiriä sitä eroa kiinni onnistumatta kuitenkaan siinä.

Kohtalon peliksi osui siten viime perjantain (3.3.) Perniötä vastaan pelattu kotimatsi, jonka voitolla sarjapaikka varmistettiin. Tässäkin ehjä 40 minuuttinen jäi kaukaiseksi haaveeksi, mutta onneksi loppuhetkillä jengin kapteeni Pursiainen nousi arvoon arvaamattomaan ja hoiti pelin munkkalaisille. Saldo kaudesta 6 voittoa ja 18 tappiota. Vaikka voittoja ei tuon enempää tullut, niin otteisiin on oltava tyytyväinen. Nuori jengi pääsi pelaamaan sarjassa vähintäänkin itseään vahvempia ja kokeneempia vastaan. Joillakin jengeillä on tosiaan jopa jenkkejä rostereissaan, joten kehitys on väistämätöntä ja tämä sarja varmasti auttaa poikia tulevaisuutta silmällä pitäen.

Miika Heinonen leipoi itsestään M1DB:n parhaan kotimaisen pistenikkarin 24,5 pinnan keskiarvolla ja oli komeasti pistetilaston kolmonen. Nuori mies naulasi heittonsa säkkiin jäätävillä prosenteilla (1p – 84,4%, 2p – 55,8%, 3p – 47.9%) siitäkin huolimatta, että oli lähes jokaisessa matsissa erikoisvartioinnissa. Loppukaudesta tuntui välillä siltä, että Miikaan ei saanut otetta kukaan. Kauden aikana myös pallosta huolehtiminen kehittyi silminnähden parempaan suuntaan ja hyökkäyspäässä jopa johtajuutta oli ajoittain aistittavissa. Myös puolustuspään yritteliäisyys on täysin eri tasolla, kun menneinä vuosina. Nähtäväksi jää, että millaiseen menoon ”Miquli” pääsee loppukaudesta A-poikien SM-sarjassa ja löytyykö hänelle pysäyttäjää pleijareissa. Toivotaan myös, että poika pysyy terveenä ja lunastaa potentiaalinsa myös tulevan kesän maajoukkuetapahtumissa.

Pyry Marttinen ansaitsee myös valmennukselta hattu kädessä annetut kehut menneestä kaudesta. Miehen pistekeskiarvo oli komea 10,9 ja riistoja kertyi 2,25 ottelua kohden mikä tuo sarjan tilastoissa sekä vitospaikan että kovimman kotimaisen tittelin. 25 minuutin peliajalla 2,2 menetyksen keskiarvo takamiehen pelipaikalla on myös arvostusta herättävä lukema. Puolustus on ”Pyffmeisterin” erikoisalaa ja sen sai tuntea nahoissaan jokainen sarjan takakentän pelaaja. Kuitenkin se suurin Pyryn joukkueelle tuoma arvo on jotakin sellaista, mitä ei tilastoissa näy. Pyry on pukukopin kingi ja joukkuehengen luoja. Kaveri johon voi aina luottaa ja joka ottaa jokaisen koutsin vinoilun vastaan hymyssä suin ja comebackia viritellen. Huikea persoona, jolla on helposti potentiaalia pelata vielä korkeammilla sarjatasoilla, mikäli napsut saadaan heitossa kohdalleen. Pyry pelasi ensimmäiset maaottelunsa joulutauolla, kun eteenpäin mennyt takamies valittiin Baltic Sea Cupissa pelanneeseen Suomen U18-maajoukkueeseen.

Joonas Timonen pelasi myös vahvan kauden. PuHun kasvatti pelaa toista kauttaan MuKissa ja tahti vaan paranee kiihtyvällä vauhdilla. Nuori mies oli koko kauden ns. kuudes pelaaja, joka tuli ensimmäisten joukossa vaihdosta kentälle ja toi tulivoimansa mukanaan. Kauden alku meni maajoukkuekesästä toipuessa, samoin kuin monella muulla 00-pojalla, mutta mitä pidemmälle kausi on edennyt niin sitä vahvemmiksi Jonden otteet ovat kasvaneet. Pistekeskiarvo 9,3 on 16-vuotiaalle melko kova suoritus miesten sarjassa ja ei pidä unohtaa tärkeässä Perniö-pelissä naulattuja 24 pistettä. Myös reilun 20 minuutin peliajalla 1,6 menetystä ottelua kohden kertoo siitä, että pallonkäsittely on kunnossa. Vapareissa Joonas on jengin tarkin 86,4% varmuudella ja kolsteritkin tippuivat hurjalla 48,9% tarkkuudella, mikä toi nuorukaiselle M1DB:n tarkimman kolmosheittäjän tittelin (Miika Heinonen hienosti toisena). Koutsien kannalta mieltä ylentäviä ovat olleet ne tilanteet, joissa vastustajan teknisen virheen jälkeen Jonde on kentän nuorimpana jätkänä katsonut joukkuekavereitaan silmiin ja kävellyt itsevarmasti viivalle naulaamaan ilmaisen pisteen tilastoihinsa. Tilanne, mitä ei näe ihan jokaisessa jengissä.

Tuomo Antikainen on toipunut alkukauden sairastelustaan oikeastaan helmikuuhun saakka ja on alkanut vasta nyt olla siinä iskussa, mitä mieheltä ollaan totuttu näkemään. Tappavan tarkka 3pt- pommittaja on hyökkäyspäässä monipuolistanut peliään ja pystyy ajoista tarjoamaan hyviä syöttöjä jengikavereilleen. Suurin arvo hyökkäyspäässä on kuitenkin epäitsekkyys sekä fiksu pelaaminen, jolla Tuomo levittää kenttää ja tekee tilaa MuKin nopeajalkaisille pointeille. Puolustuksessa Tuomo on jengin johtaja, joka esimerkillään ja vahvalla tekemisellään parantaa joukkuepuolustuksen tasoa merkittävästi. Parhaat pelit tällä kaudella Tuomolta ovat vasta edessäpäin ja ASM-pleijareissa vastustajan parhaalla korintekijällä tulee olemaan tukalat oltavat Tuomon hellässä huomassa.

Markus Rautasalon vauhtia ihailtiin monella M1DB-paikkakunnalla eikä syyttä. Fyysinen koko ei anna merkitse kaikkea tässä lajissa, vaan nopeudella ja taidolla on myös suuri merkitys ja niitä riittää ”Mäkkylän Muggsy Boguesilla”. Vikkeläkinttuinen Make puhkoi välillä vastustajan puolustusta mielin määrin ja loi tekopaikkoja niin itselle kuin muillekin tasapäisesti. Make ei pelännyt mennä kovaa tilanteisiin, vaikka ei ole niitä kookkaimpia takamiehiä.

Itä-Helsingin ihme Okko Ailio siirtyi MuKin riveihin kesällä ja Wartti Basketin sekä Kari Rantalan kasvatti ei ole sen jälkeen taakseen katsellut. Okko on joukkuepelaaja vailla vertaa ja sopii varsinkin MuKin 00-ikäluokan EYBL-pumppuun kuin nyrkki silmään. Myös miesten jengissä Okon hurjan vahva pelitilannekovuus on tullut tarpeeseen ja sen saavat treeneissä myös jengikaverit tuntea. Iso osa Okon pelistä on sellaista, mitä tilastoista ei pysty lukemaan, mutta minkä valmentajat arvostavat korkealle. Okko on joukkueelle äärimmäisen tärkeä pelaaja myös jatkossa ja toivotaan, että kehitys jatkuu samansuuntaisena.

Hurjaa kehitystä on tapahtunut myös Eetu Lähdetniemen pelaamisessa. Edelliset kaksi kautta loukkaantumisten takia lähes kokonaan missannut huippulupaus on kauden edetessä saanut enemmän ja enemmän vastuuta ja poika on pystynyt vastaamaan huutoon kiitettävästi. Isänsä pituuteen venähtänyt Löbö uupuu vielä niitä kiloja, mutta eiköhän nekin vielä luiden ympärille kasva ja silloin ei vastustajalla tule olemaan helppoa.

Lopuksi kunniamaininnan ansaitsee joukkueen kapteeni Panu “Spanoulis” Pursiainen. Ehkä Panun peliä parhaiten kuvaava tilasto on plus-miinus tilasto. Panulla se on hänen kaudella pelaamissaan otteluissa +46, eli +2,71 / ottelu. Se on melko kova lukema joukkueessa, joka voittaa 6 matsia ja häviää 18 kauden aikana. Panu oli tietenkin mukana kaikissa näissä kuudessa voitetussa pelissä. Niissä seitsämässä, mitä Panu ei pystynyt kauden aikana pelaamaan, niin häviömarginaali nousi selkeästi keskimääräistä suuremmaksi. Valmennusjohto usein tukalina hetkinä tuskailikin: ”Miksi kaikki ei voi pelata niin kuin Panu?” MuKijengin onneksi ”Kössin” kanssa on Joutsan ABC:llä allekirjoitettu sopimus ainakin vielä tulevasta kaudesta, tosin Panulla taitaa olla optio käytössään. Mutta Panu, joukkue tarvitsee sinua, kyllä ne akillesjänteet kestää! One more year, one more year, one more year...