MuKilaiset leireilevät ahkerasti

Kesän aikana järjestetään useampi korisleiri eri paikkakunnilla. MuKin juniorit ovat osallistuneet suhteellisen ahkerasti kesän leireille ja nyt he avaavat sanalliset arkkunsa ja kertovat kokemuksistaan näillä korisleireillä.

Ensimmäisen matkakertomuksen on kirjoittanut MuKin B-juniori Tuomo Antikainen, joka matkasi yhdessä joukkuekavereidensa Eelis Copelandin ja Jan Gorskin kanssa Viroon leireilemään. Kyseessä oli Virumaa PK:n ennen juhannusta järjestämä korisleiri Vosussa, minne oli kutsuttu valmentajiksi liettualaisen Arvydas Saboniksen koripallokoulun 97-joukkueen coachit.

Tässä Tuomon matkakertomus:

Jos ennen leiriä joku olisi kertonut, että koko leiri perustuu pelkästään puolustamiseen olisin varmaan nauranut sille. Liettuasta astiko Saboniksen valmentajat tulisivat valmentamaan viikoksi vain puolustusta Viroon? Mutta niinhän siinä kävi.

Ekoissa treeneissä kerrottiin, että jos leirillä olisi laiskureita he voivat pakata laukkunsa saman tien ja lähteä kotiin, koska edessä olisi viikko pelkkiä puolustusdrillejä. Toki joukossa oli myös jotain pallonkäsittelyharjoituksia ja heittohommeleita, mutta silti yli kaksi kolmasosaa treeneistä oli puolustusta.

Leirin valmentajia ei turhaan arvosteta Baltiassa. He osaavat asiansa ja ovat kaiken lisäksi huumoriveikkoja niin kauan kun treeneissä säilyy kuri ja tempo. Heidän valmennuksessaan oli kiva olla, koska näki baltialaisen pelityylin. Esim. jos suomalaista 2-3 paikkaa vastaan on inhottava hyökätä niin jo ajatus siitä, että joutuisi hyökkäämään sellaista joukkuetta vastaan joka osaisi hyvin niin agressiivisen 2-3 paikan kuin meille opetettiin jo kauhistuttaa. Usein meille huudettiin kun olimme käden mitan päässä puolustettavasta että vain imitoimme puolustusta emmekä oikeasti puolusta. Puolustukselta siis vaadittiin koko leirin ajan ehdotonta keskittymistä ja yrittämistä. Pallollisessa pelaajassa piti olla koko ajan kiinni ja häiritä minkä kerkesi.

Kun viikon harjoitteli erilaisia puolustusdrillejä  Virumaan 99-poikien ja joidenkin vanhempien poikien kanssa kaksi kertaa päivässä osasi iltaisin kyllä arvostaa sänkyään siellä. Melkein aina kun oli mahdollisuus treenien välissä käydä pötkölleen sen käytti hyväkseen. Viikon viimeisissä treeneissä näki jo kuinka kaikki pojat kulkivat enää höyryillä eikä kenelläkään ollut enää mitään paukkuja annettavana.

Kokonaisuudessaan leiri oli erittäin mielenkiintoinen minulle ja uskon sen myös opettaneen minulle erilaisia asioita. Ainakin se opetti minulle puolustuksesta sen tärkeimmän asian yhä uudestaan ja uudestaan. Hyvä puolustus on aivan tolkuttoman työn takanan eikä sitä voi vain oppia, vaan sitä täytyy haluta. Leirin ainoa haittapuoli oli se että siellä joutui olemaan yksin aika paljon, koska Eelis ja Jan olivat eri ryhmässä ja heillä oli eri treeniajat. Leiri muistutti kuitenkin yhdestä asiasta minua taas: vaikka olisi miten arvostetut valmentajat, parempaa valmentajaa on mahdotonta löytää kun minulla on.    


Tuomo