Devin Ginty valmiina kauden huipennukseen

MuKin pidetty juniorivalmentaja Devin Ginty valmistautuu 28.3. alkaviin 1. divisioonan pudotuspeleihin ToPon riveissä. Devinin joukkue kohtaa välierissä Hongan, joten mielenkiintoiset välierät ovat varmasti luvassa.

MuKin juniorijoukkueet ovat saaneet nauttia Devinin positiivisesta valmennustyylistä jo useamman kuukauden ajan. Devin on tuonut seuraan amerikkalaista näkemystä ja samalla pojat ovat joutuneet rohkeasti kommunikoimaan englannin kielellä, mitä on ollut ilo seurata. Nuori jenkkikoutsi on toiminut ahkerasti ja osa hänen opeistaan on mennyt hienosti perille. Munkkiniemen Kisapojat halusi julkaista Devinistä pienen jutun, jotta tämä fiksu nuorimies saisi ansaitsemaansa huomiota.

Mitä tiesit Suomesta etukäteen ja ovatko odotuksesi muuttuneet kauden aikana?

- Saapuessani Suomeen en oikein tiennyt mitä tuleman pitää, mutta toisaalta odotin innolla uusia kokemuksia ja uuteen kulttuuriin tutustumista. Olin kuullut Helsingin olevan hieno kaupunki, mutta myös ilmaston kylmyyttä kauhisteltiin. Näiden muutamien kuukausien kuluessa olen havainnut kummankin pitäneen paikkansa. Vaikka ilma on ollutkin kylmä niin ihmiset ovat olleet lämpimiä ja minut on otettu ystävällisesti vastaan. Suomeen on ollut helppoa sopeutua kun lähes jokainen puhuu ja ymmärtää englantia.

Mitkä ovat mielestäsi suurimmat erot suomalaisissa ja amerikkalaisissa elämäntavoissa?

- Yksi suurimmista eroista elämäntavoissa on elämisen vauhti ja rytmi. Ympäri USA:ta ihmisillä tuntuu olevan kiire tai tarve pysyä asettamissaan aikatauluissa. Paine siirtyä nopeasti seuraavalle elämänasteelle on myös yleistä; lukiosta yliopistoon, sen jälkeen ylempi loppututkinto, sitten heti töihin, jne. Suomessa tuntuu kuitenkin vallitsevan turvallinen ja solidaarinen ilmapiiri, eikä samanlaista suorittamisen pakkoa huomaa. Toinen iso asia tietenkin on kylmyys ja pimeys, varsinkin kun olen asunut viisi edellistä vuotta aurinkoisessa San Diegossa. Pimeys on välillä ollut raskasta, koska nautin ulkoilla ja olla auringossa. Kotona harrastan mm. surffausta, pyöräilyä ja vesihiihtoa, joten tämä pimeys ja kylmyys on joskus rassaavaa. Olen tosin kuullut, että kesällä Suomessa on aurinkoista ja täällä pystyy harrastamaan kaikkia mielijuttujani.

Entä maiden väliset erot koripallossa?

- Sanoisin suurimman eron suomalaisessa ja amerikkalaisessa koripallossa olevan fyysisyys ja vauhti. Jos vaikka katsot NCAA tournamentin otteluita, huomaat jenkkikoriksen olevan erittäin fyysistä ja nopeatempoista. Suomalaispelaajat omaavat mielestäni kuitenkin hyvän taitotason ja peleissä ratkaisut sekä valinnat ovat olleet varsin älykkäitä. Moni suomalainen nuori pelaaja (joukkuetoveri, vastustaja tai oma valmennettavani) on tehnyt minuun suuren vaikutuksen taidoillaan.

Olet valmentanut Suomessa myös junioreita. Mikä on juniorikoripallomme taso verrattuna samanikäisiin amerikkailaisjunioreihin?

- Olen todella nauttinut junioreiden valmentamisesta pelaamisen ohella täällä Suomessa. Se on antanut minulle täysin uuden, kansainvälisen näkemyksen pelistä. En kuitenkaan pysty hyvin tarkasti vertaamaan suomalais- ja amerikkalaisjunioreiden eroavaisuuksia, sillä en ole ehtinyt valmentamaan junioreita peliurani aikana USA:ssa, tosin tulevaisuudessa haluan opettaa junnuja myös kotimaassani. Ensireaktioni nuorista suomalaispelureista oli hyvin positiivinen. Olin yllättynyt kuinka taktisesti kypsiä pelaajat ovat nuoresta iästään huolimatta, varsinkin valmentamani MuKin pojat. Heillä tuntuu olevan älykäs ja kehittynyt ote peliin, kun taas Jenkeissä osa nuorista pelaajista luottaa vain urheilullisiin ominaisuuksiinsa. Perusasioiden hallinta ja pelinymmärrys tulevat viemään suomalaisjunioreita vielä pitkälle ja se on hieno asia.

Mitä suomaisten junioreiden tulisi tehdä saavuttaakseen kansanvälistä kärkeä?

- On vaikeaa sanoa juuri se tietty asia, minkä kehittäminen veisi pelaajia seuraavalle tasolle, sillä suurimmalla osalla tuntuu olevan perusasiat hyvin hallussa. Ehkä se suurin juttu on kuitenkin aggressiivinen asenne pelaamiseen. On yhä vaikeampaa nousta korkeammalle tasolle, eikä sinne enää pääse pelkästään heitto- tai korintekotaidoilla. USA:n yliopistovalmentajat katsovat pelaajia kokonaisuutena, ja siihen kuuluu kyky pelata kovalla tempolla ja fyysisyydellä. Tason noustessa myös pelaajien vauhti nousee, kuten myös henkinen kapasiteetti tehdä ripeitä ja oikeita valintoja. Pelaajien, niin suomalaisten kuin amerikkalaistenkin, täytyy pystyä tekemään koviakin fyysisiä ponnistuksia peleissä, kuten puolustaa tai taistella levypalloista isompia ja vahvempia vastustajia vastaan. Silloin mitataan pelaajien aggressiivista asennoitumista pelaamiseen.

Onko ajattelumaailmasi pelaamisesta muuttunut nyt kun myös valmennat?

- Valmentaminen MuKissa on todella antanut minulle paremman perspektiivin koripallosta pelinä ja vaikuttanut myös omaan pelaamiseeni. Huomaan joskus tekeväni kentällä virheitä, joita olen yrittänyt juuri kitkeä pois junioreilta. Olen oppinut reagoimaan näihin tilanteisiin nopeammin ja pyrkinyt pelaamaan oikealla tavalla, sillä olisi tekopyhää valmentaa yhdellä tavalla ja pelata toisella. Nautin haasteesta löytää oikea tasapaino kentällä ja sen laidalla tehtävien ratkaisujen sekä valintojen suhteen. Tämä on auttanut minua kehittymään pelaajana.

Olette pelanneet ToPossa hienon divarikauden. Mitkä ovat mahdollisuutenne nousta korisliigaan?

- Meillä on todellakin ollut mahtava vuosi ToPo:ssa! Joukkue kasattiin aivan sarjan kynnyksellä, mutta olemme hitsautuneet kauden aikana hienosti yhteen. Meillä on vahva ryhmä kasassa joka kunnioittaa toisiaan, rakastaa koripalloa ja nauttii pelata yhdessä. Minusta tämä on voittava kombinaatio ja uskon meillä olevan hyvät mahdollisuudet voittaa 1. divisioona ja nostaa ToPo takaisin korisliigaan.

Mitä teidän tulee tehdä pudottaaksenne Honka pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella?

- Honka on erittäin paha vastustaja välierissä. He ovat todella fyysisiä ja Honka on myös 1. divisioonan paras puolustusjoukkue. Välieräsarjasta tulee varmasti tiukka ja kiihkeä, mutta meidän ei tarvitse lähteä keksimään mitään spesiaalia voittaaksemme heidät. Meidän tulee pelata kuten niin monessa runkosarjan ottelussakin – joukkueena ja yhdessä taistellen. Nyt sitä täytyy tehdä jokaisessa välieräsarjan ottelussa vähintään 40 minuuttia. Emme voi päästää Honkaa alussa karkuun ja yrittää ottaa heitä sen jälkeen kiinni, sillä heillä riittää kokemusta pelata tällaisissa tilanteissa. Jos juoksemme kenttää hyvin, laitamme heihin puolustuksessa painetta ja pidämme hauskaa, niin summerin soidessa saavutamme sen minkä haluamme.

Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?

- Hankalaa sanoa missä olen viiden vuoden päästä. Haluaisin pelata vielä muutaman vuoden missä vain se on mahdollista, mutta olen pikkuhiljaa siirtymässä valmennuksen pariin enemmän ja enemmän. Toivottavasti olisin viiden vuoden päästä apuvalmentajana jonkin ison yliopiston joukkueessa, ja samalla jalka oven välissä mahdollista päävalmentajan pestiä varten. En tiennyt tulevani Suomeen kuin vasta kolme päivää ennen lähtöäni, joten kuka tietää missä olen kuukauden päästä. Elämässä ei pysty ennustamaan tulevaisuuttaan, joten täytyy pystyä varautumaan odottamattomaan ja samalla olla optimistinen sekä ennakkoluuloton.

Herrasmieheksi todettu Devin Ginty on halunnut haastattelun lopuksi kiittää suomalaisseurojaan:

- Olen nauttinut olostani Suomessa ja haluaisin kiittää MuKi:a sekä ToPo:a, jotka ovat ottaneet minut avosylin vastaan. Valmentaminen on ollut erittäin antoisaa ja samalla se on auttanut minua parempiin suorituksiin pelikentällä. Olen innoissani mahdollisuudestani pelata divarin playoffeissa yhdessä joukkuetovereideni kanssa ja toivon päättäväni upean kauden ToPon kanssa nousujuhliin.